Kirje ylioppilaslautakunnalle matematiikan opiskelusta
"En pyri ehdotuksellani vähättelemään matematiikan arvoa, vaan kehittämään lukiojärjestelmää ja tuomaan asian esille monen opiskelijan puolesta, jotta se vastaisi paremmin erilaisten nuorten tarpeita ja tulevaisuuden suunnitelmia sekä polkuja.", kirjoittaa abiturienttimme mielipidekirjoituksessaan.
Tekstejä minun maailmastani –opintojaksolla (ÄI12) opiskelijat pääsivät uppoutumaan toisen oppiaineen maailmaan uudenlaisesta näkökulmasta. Jokainen sai valita jonkin oppiaineen sisällön, josta kirjoitti joko sisältökokonaisuuden merkitystä puolustavan tai vastustavan kirjeen ylioppilastutkintolautakunnalle tai vaihtoehtoisesti luovan, sisältökokonaisuutta hyödyntävän juonellisen tarinan.
Alta pääset lukemaan yhden opiskelijan kirjoittaman kantaaottavan kirjeen matematiikan opiskeluun liittyen.
Arvoisa ylioppilastutkintolautakunta!
Halusin kirjoittaa teille kirjeen matematiikan opinnoista.
Yhä useampi lukiolainen pohtii, miksi matematiikan opintojaksoista niin moni on pakollisia myös niille, jotka eivät kirjoita matematiikkaa ylioppilaskirjoituksissa. Suurin osa lukion matikan kursseista on todella haastavia ja pelkästään kurssien läpi pääsemiseen täytyy tehdä valtavasti töitä. Olen itse huomannut, että lukion matikan kursseissa, pitkässä sekä lyhyessä, on liikaa painoarvoa ja niissä vaaditaan paljon. Liian laaja oppimäärä matikan suhteen voi vaikuttaa myös opiskelijoiden vapaa-ajan elämään, niiden osalta, jotka ovat hieman alhaisemmalla tasolla oppimisen suhteen ja niiden, jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneet matematiikan opiskelusta ja sen harjoittelusta.
Se voi vaikuttaa muun muassa niin, että vapaa-ajasta menee paljon aikaa matikan laskemiseen ja perässä pysymiseen. Se, että täytyy vapaa-ajasta käyttää aikaa jonkin sellaisen aineen opiskeluun, jonka asioita ei tule välttämättä koskaan enää tarvitsemaan, vie aikaa jonkin muun aineen opiskelusta ja oppimisesta.
On selvää, että, mitä pidemmälle matikan opintojaksoja menee, sitä vaikeammaksi vaikeustaso kasvaa. Toivoisin opettajien ja teidän ylioppilastutkintolautakunnassa ymmärtävän, ettei jokainen opiskelija voi loistaa matematiikan suhteen, vaikka käyttäisi aikaansa opettelemiseen ja harjoittelemiseen.
On ymmärrettävää, että lukion oppimäärään kuuluu tietty määrä matikan opintojaksoja, sillä ne kehittävät loogista ajattelua, yleissivistystä sekä antavat valmiuksia jatko-opintoihin ja työelämään niille, jotka aikovat pysyä matematiikan parissa. Kuitenkin ne opiskelijat, jotka eivät aio kirjoittaa matematiikkaa eivätkä lähde lukion jälkeen opiskelemaan mitään sellaista, jossa matematiikkaa tulisi osata, jäävät mielestäni huomioimatta. Heiltä vaaditaan aikaa ja voimavaroja oppia matikan sisältöjä, joista heille ei ole käytännön hyötyä ja jotka voivat heikentää jaksamista ja motivaatiota muiden aineiden opiskelua kohtaan.
Olen itse opiskellut lukiossa pian kolme vuotta ja mietin jatkuvasti, miksi minun täytyy käydä vielä matikan opintojaksoja, vaikken ole kirjoittamassa kyseistä ainetta. Koen, että voisin käyttää saman ajan mielekkäämpiin ja omia tulevaisuuden suunnitelmiani paremmin tukeviin opintoihin. Koen myös, että se, mitä olen kolmen vuoden aikana matematiikasta oppinut, on riittävä määrä eivätkä lisäopintojaksot toisi minulle enää mitään hyödyllistä uutta tietoa tai taitoa. Olen huomannut, että perustaidot ovat monille riittäviä, arjen ja yleissivistyksen kannalta eikä lisäopintojaksojen tuoma hyöty ole kaikille merkityksellinen.
Toivoisin, että matematiikan oppimäärää voitaisiin pienentää niiden opiskelijoiden osalta, jotka eivät kirjoita ainetta. Toivoisin myös, että pystyisitte joustamaan asiassa, sillä aihe on monia opiskelijoita koskeva.
Mielestäni opintojaksojen sisältöä voitaisiin tiivistää ja opiskella aiheita, jotka ovat tärkeimpiä ja konkreettisia. Näitä voisivat olla esimerkiksi taloudenhallinta, verotus sekä muut käytännön taidot. Näistä olisi konkreettisia hyötyjä kaikille opiskelijoille riippumatta siitä, aikooko aineen kirjoittaa ja riippumatta jatko-opintosuunnitelmista. Tämä saattaisi mielestäni lisätä matematiikan merkitystä ja lisätä opiskelijoiden motivaatiota aineen suhteen.
Ylioppilastutkintolautakunnan ja lukion opettajien tulisi ottaa paremmin huomioon opiskelijoiden hyvinvointi, siläe monille opiskelijoille matematiikka aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja kuormitusta, varsinkin silloin, kun aine koetaan omien taitojen ja kiinnostuksien ulkopuoliseksi. Pakollisten kurssien vähentäminen tukisi jaksamista ylipäätään arjessa mutta myös muiden aineiden opiskelussa. Lisäksi pakollisten kurssien vähentäminen niiltä, jotka kokevat matikan itselle liian haastavaksi, edistäisi lukioiden tasa-arvoa, sillä jokaisella opiskelijalla on erilaiset lähtökohdat ja vahvuudet. Yhtä suuri pakollinen määrä matematiikkaa ei palvele kaikkia opiskelijoita tasapuolisesti. Siksi joustavuus antaisi mahdollisuuden keskittyä omiin vahvuuksiin ja itselle merkityksellisiin aineisiin.
Haluan korostaa, etten pyri ehdotuksellani vähättelemään matematiikan arvoa, vaan kehittämään lukiojärjestelmää ja tuomaan asian esille monen opiskelijan puolesta, jotta se vastaisi paremmin erilaisten nuorten tarpeita ja tulevaisuuden suunnitelmia sekä polkuja.
Terveisin lukiolainen,
Venla Lintula





