Henkilökunta paljastaa mehevimpiä muistoja lukiovuosien varrelta

Vanhojen tanssit ja penkkarit pitävät pitansa myös henkilökunnan mieleen jääneissä lukiomuistoissa. Mukaan mahtuu myös opettajien höynäytystä, laskettelureissuja ja kadonneita makkaroita.

Lu­ki­o­vuo­det ovat mo­nil­le mer­kit­tä­vää ja mie­leen­pai­nu­vaa ai­kaa. Sil­loin saa­te­taan saa­da uu­sia tut­ta­vuuk­sia, sy­dän­tä läm­mit­tä­viä muis­to­ja sekä uut­ta, maa­il­maa mul­lis­ta­vaa tie­toa. Tä­män ta­kia pää­tim­me ky­syä Sii­lin­jär­ven lu­ki­on opet­ta­jil­ta ja hen­ki­lö­kun­nal­ta hei­dän lu­ki­o­ai­kan­sa me­he­vim­piä muis­to­ja. 

“Kuva­tai­de­o­pet­ta­jam­me sai jär­jes­tet­tyä niin, että Ka­jaa­nin Tai­de­mu­se­on ke­vään näyt­te­ly koos­tui mei­dän ku­vis­luok­ka­lais­ten te­ok­sis­ta. Se on hui­kea muis­to ja mer­ki­tyk­sel­li­nen ko­ke­mus.” 

“Mie­leen­pai­nu­vin päi­vä lu­ki­o­a­jal­ta oli van­ho­jen­päi­vä. Päi­vään ol­tiin val­mis­tau­dut­tu kau­an, om­pe­lin itse oman van­ho­jen­tans­si­mek­ko­ni­kin. Van­ho­jen­päi­vän aa­mu­na mi­nul­le nou­si kam­paa­mo­tuo­lis­sa kor­kea kuu­me, mut­ta saa­tiin se on­nek­si las­ke­maan sär­ky­lääk­keel­lä. Sii­nä sit­ten ve­det­tiin van­ho­jen­päi­vä läpi lää­ke­pöh­näs­sä, vä­lil­lä kuu­mees­sa, vä­lil­lä hi­koil­len kuu­meen las­kies­sa, vä­lil­lä hi­koil­len tans­sies­sa. Jat­kot oli­vat Tah­kol­la mö­kil­lä, muut me­ni­vät sin­ne jo tans­si-il­ta­na, itse me­nin pe­räs­tä seu­raa­va­na päi­vä­nä, kun olo oli on­nek­si yön nuk­ku­mi­sen jäl­keen jo pa­rem­pi.” 

“Penk­ka­reis­sa opet­ta­jat re­päi­si­vät ja esit­ti­vät alku­a­su­kas­tans­sin asi­an­mu­kai­ses­ti pu­keu­tu­nei­na ja kes­kel­lä rin­kiä is­tui lu­ki­om­me ei niin ko­vin pi­det­ty his­to­ri­an­o­pet­ta­ja, joka söi ba­naa­nia val­ta­is­tui­mel­laan. Esi­tyk­ses­sä oli hyvä mu­siik­ki ja se oli haus­ka. Tämä ta­pah­tui 1980-lu­vul­la. Tänä päi­vä­nä tä­hän esi­tyk­seen saa­tet­tai­siin suh­tau­tua vä­hän kriit­ti­ses­ti.” 

“Par­hai­ten mie­leen ovat jää­neet van­ho­jen tans­sit ja penk­ka­rit. Mo­lem­pien ta­pah­tu­mien ai­kaan oli pak­kas­ta 25–30 as­tet­ta. Penk­ka­rei­den jäl­keen tu­lin ki­pe­äk­si, kun pa­lel­lu­tin it­se­ni kuor­ma-au­ton la­val­la pos­su­pu­vus­sa.” 

“Leik­ka­sin sa­no­ma­leh­des­tä Vii­vi ja Wag­ner -sar­ja­ku­van, jos­sa Wag­ner jut­te­lee suo­men­ruot­sa­lai­sen kans­sa, joka sa­noo: ”Jag är från När­pes och jag har her­pes”. Kiin­ni­tin sar­ja­ku­van sa­laa ruot­sin luo­kan oveen. Opet­ta­ja nau­roi, mut­ta en us­kal­ta­nut ilmi­an­taa it­se­ä­ni.” 

“Tal­vel­la 1987 tu­lim­me pie­nen poh­jois­sa­vo­lai­sen paik­ka­kun­nan lu­ki­os­ta viet­tä­mään tal­vi­lii­kun­ta­päi­vää Ka­su­ri­lan las­ket­te­lu­kes­kuk­seen, joka oli sil­loin aika uusi paik­ka. Oli mu­ka­vaa tul­la ti­laus­bus­sil­la pai­kal­le ja pääs­tä ko­kei­le­maan mo­nel­le täy­sin uut­ta la­jia, las­ket­te­lua. Tuon päi­vän ai­ka­na mi­nul­ta hä­vi­si rip­pi­lah­jak­si saa­ma­ni kau­nis ran­ne­kel­lo, mikä har­mit­ti. Seu­raa­va­na vii­kon­lop­pu­na Ka­su­ri­las­ta soi­tet­tiin mi­nul­le (lan­ka­pu­he­li­mel­la!), että sii­lin­jär­ve­läi­set po­jat oli­vat löy­tä­neet kel­lo­ni lu­men se­as­ta. Tämä on mu­ka­va muis­to lu­ki­o­a­jal­ta, ja Sii­lin­jär­vi kyt­key­tyi sii­hen mu­kaan.” 

“Lu­ki­os­ta on mo­nia mie­leen­pai­nu­via ja hie­no­ja muis­to­ja, mut­ta van­ho­jen päi­vä ja van­ho­jen­tans­si­kurs­si ovat var­mas­ti­kin par­haim­pia muis­to­ja mo­nes­ta­kin syys­tä. En­sin­nä­kin jou­duin kiel­täy­ty­mään poi­ka­ys­tä­vä­ni pyyn­nös­tä tans­sia van­hat, kos­ka olin lu­van­nut en­ti­sel­le ylä­as­teen luok­ka­ve­ril­le­ni jo lu­ki­on en­sim­mäi­se­nä vuo­te­na, että tans­sin hä­nen kans­saan 😀 On­nek­si suh­teem­me kes­ti tä­män taka­is­kun ja poi­ka­ys­tä­vä­ni sai tans­si­pa­rik­seen hy­vän ys­tä­vä­ni. Van­ho­jen­tans­si­kurs­sin tun­nit oli­vat mu­ka­via pi­ris­tyk­siä luku­ai­nei­den kes­kel­lä ja uu­sien tans­sien opet­te­lu haas­toi mu­ka­vas­ti muis­tia sekä ryt­mi­ta­jua. Suun­nit­te­lim­me juh­la­mek­ko­ni yh­des­sä mum­mo­ni kans­sa, joka om­pe­li me­kon mi­nul­le. Muis­tan, mi­ten pal­jon mi­nua jän­nit­ti en­sim­mäi­ses­sä tans­si­näy­tök­sis­sä ja muis­tan, että kam­pauk­se­ni tai­si myös ot­taa osu­maa. Valo­ku­vis­sa näy­tin­kin aika tui­mal­ta ja va­ka­val­ta, lie­kö joh­tui jän­ni­tyk­ses­tä 😀 Kä­vim­me en­nen ilta­näy­tös­tä ys­tä­vä­po­ru­kal­la syö­mäs­sä ra­vin­to­las­sa ja van­ho­jen jat­ko­paik­ka­na toi­mi jo sil­loin Rau­ha­lah­ti.” 

“Lu­ki­on kak­kos­vuon­na meil­lä oli sak­sa­lai­sen ys­tä­vyys­kou­lun kans­sa vaih­to­pro­jek­ti, jos­sa vie­rai­lim­me en­sin sak­sa­lais­ten opis­ke­li­joi­den luo­na Frank­fur­tin lä­his­töl­lä ja sak­sa­lai­set sen jäl­keen Suo­mes­sa. Muis­tan, että sak­sa­lai­nen Ni­co­la, jon­ka per­hee­ni ma­joit­ti, oli tark­ka ra­hois­taan. Hän oli kui­ten­kin jo etu­kä­teen päät­tä­nyt, että ha­lu­aa os­taa Suo­men reis­sul­la suo­ma­lais­ta (hin­ta­vaa) poro­mak­ka­raa ko­tiin vie­mi­sik­si. Saim­me mak­ka­ran han­kit­tua pai­kal­li­ses­ta kaup­pa­hal­lis­tam­me ja Ni­co­la oli tyy­ty­väi­nen. Seu­raa­va­na päi­vä­nä pa­lat­tu­am­me kou­lus­ta ko­tiin Ni­co­la huo­ma­si, että hä­nen mat­ka­lauk­ku­aan oli pen­got­tu ja poro­mak­ka­ra­kin sa­mal­la hä­vin­nyt. Huo­mi­om­me koh­dis­tui en­sim­mäi­se­nä per­heem­me koi­raan, joka lää­hät­ti olo­huo­neen ma­tol­la ja­noi­sen oloi­se­na. No­pe­as­ti kävi sel­väk­si, että tämä oli pop­si­nut mak­ka­ran pa­rem­piin sui­hin. Har­mil­li­ses­ti poro­mak­ka­raa ei enää ol­lut kaup­pa­hal­lis­sa tar­jol­la ja Ni­co­la jou­tui pa­laa­maan ko­tiin mui­den tu­li­ais­ten kera.” 

 -Mil­li Yli­ha­ka­la ja Aino Vää­täi­nen

 

Yhes­sä - Sii­lin­jär­ven lu­kio 3/202611.3.2026