Voiko tekoäly auttaa yksinäisyyteen ja miten se voi vaikuttaa tulevaisuudessa?
"Tekoäly on kuin videopeli, joka tarjoaa suurta hetkellistä nautintoa, muttei korvaa aitoa ihmissuhdetta", kirjoittaa ensimmäisen vuoden opiskelija.
Yksinäisyys on ilmiö, joka koskettaa monia ja on vain kasvanut viime vuosina muun muassa koronapandemian vuoksi. Samalla kun maailmasta on tullut yhä verkostoituneempi internetin, somen ja viestipalveluiden kautta, yhä useampi kokee olonsa yksinäiseksi. Nämä ovat tehneet yhteydenpidosta helpompaa kuin koskaan, mutta tunne ei ole silti sama kuin toisen näkeminen livenä. Esimerkiksi viestittely kaverin kanssa somessa ei tunnu ollenkaan samalta kuin keskusteleminen livenä. Viime vuosina nousuaan tehnyt tekoäly on luonut ajatuksen tekoälystä keskustelukumppanina ja yksinäisyyden lievittäjänä, mutta voiko tekoälyä verrata aitoon vuorovaikutustilanteeseen toisen ihmisen kanssa?
Amnesty International UK:n video ”A powerful experiment – Looking beyond borders” (youtube.com 28.6.2016) havainnollistaa hyvin yhteyden ihmisten välillä. Vaikka videossa osapuolet eivät tunne toisiaan ennalta ja heitä erottaa kielimuuri, jo pelkkä katsekontakti toisen kanssa saa aikaan reaktion. Kysymys kuuluu, voisiko tekoäly luoda ikinä vastiketta tälle? Tekoälyn yleistyessä ja kehittyessä sitä on alettu jalostaa erilaisia käyttötarkoituksia varten. Perinteisimpiä niistä ovat varmasti Chatgpt:n kaltaiset sovellukset, joille voi esittää kysymyksen ja ne luovat siihen faktaperäisen vastauksen. Tällainen ei kuitenkaan ole optimaalista vuorovaikutuksen kannalta, joten on kehitetty myös sovelluksia, jotka matkivat ihmisten välistä vuorovaikutusta. Nämä sovellukset pystyvät kuuntelemaan, vastaamaan rauhallisesti ja sopeutumaan käyttäjän tunnetilaan. Nämä ominaisuudet, jatkuva saatavilla oleminen ja tuomitsematon suhtautuminen ovat tekoälyn vahvuuksia ja voivat auttaa yksinäistä ihmistä saamaan lohtua ja tuoda tunteen, ettei henkilö ole täysin yksin.
Silti aina täytyy muistaa se, ettei tekoäly ole oikeasti ihminen, joten sen empaattisuus on oikeasti vain jäljitelmä eikä se pysty oikeasti tuntemaan tunteita. Vaikka tekoäly voi tunnistaa sanoista ilon tai surun, sen toiminta perustuu malleihin eikä todelliseen ymmärrykseen. Tämän vuoksi tekoälyn kanssa ei voi muodostaa aitoa suhdetta, vaan se voi maksimissaan tukea ihmistä hetkellisesti. Lisäksi tekoäly ei pysty olemaan läsnä oikeassa elämässä ja ottamaan esimerkiksi katsekontaktia, joka osoittautuu olevan Amnesty International UK:n videolla merkittävä osa yhteyttä ihmisten välillä.
Tulevaisuudessa tekoäly voi kuitenkin tarjota myös mahdollisuuksia. Tekoäly kehittyy huimaa vauhtia ja se voisi tulevaisuudessa muun muassa tarjota seuraa vanhuksille, toimia kuuntelijana ja keskustelukumppanina mielenterveyspotilaille ja auttaa ihmisiä harjoitusvälineenä sosiaalisten taitojen kehittämisessä. Mielestäni tässä olisi mahdollisuus, jota pitäisi kokeilla ja tarjota, mutta sen pitäisi ehdottomasti olla täysin vapaaehtoinen ja se ei saisi korvata aitoja ihmisten välisiä vuorovaikutustilanteita. Itse vertaisin tekoälyä keskustelukumppanina vaikkapa videopeleihin. Niitä on kiva pelata ja ne tarjoavat nautintoa, mutta en usko, että videopeleilläkään voitaisi korvata seuranpito vanhuksille, hoitaa kaikkia mielenterveysongelmia tai opettaa täydellisiä sosiaalisia taitoja.
Tekoälyllä saattaa olla myös toisenlainen huono puoli nimittäin, kun tekoäly tarjoaa helppoa ja turvallista sekä usein myötäilevää vuorovaikutusta, saattaa sen käyttäjälle syntyä riippuvuus tekoälyyn. Varsinkin jos henkilö on jo valmiiksi yksinäinen ja kynnys hakeutua aitoihin vuorovaikutustilanteisiin ihmisten kanssa on muutenkin korkea, saattaa tekoälyn tarjoama ennustettavuus sekä se, että keskustelu ei sisällä ristiriitoja ja pettymyksiä vaikuttaa houkuttelevammalta kuin ihmisten seuraan hakeutuminen. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa yksinäisyys vain pahenee ja todelliset ihmissuhteet vähenevät entisestään. Kuten Amnesty International UK:n videolla näkyy, jotain tapahtuu ihmisten välillä heidän kohdatessaan ja ottaessaan katsekontaktin, vaikka he eivät puhuisi toisilleen eivätkä ymmärtäisi toisiaan. Mielestäni olisi tärkeää pohtia, mitä mielenterveydellisiä seurauksia tekoälyn liiallisella käytöllä saattaa olla, kun tekoäly ei pysty luomaan näitä reaktioita.
Tekoäly siis pystyy tarjoamaan uusia keinoja lievittää yksinäisyyttä ja kuunnella ihmisiä, jotka kaipaavat kuuntelijaa. Se voi olla tueksi ja toimia apuvälineenä ja keskustelukumppanina, mutta sillä ei ehdottomasti voi korvata ihmistä ja aitoja ihmistenvälisiä vuorovaikutustilanteita. Tekoälyn liiallinen käyttö saattaa myös pahimmillaan johtaa eristäytymiseen. Yhteenvetona sanoisin, että tulisi löytää sopiva tasapaino tekoälyn ja ihmisten välillä. Tekoäly pystyy kuuntelemaan, mutta vain toinen ihminen voi välittää.
-Ensimmäisen vuoden opiskelija





