Ujo introvertti sosiaalisissa tilanteissa

Omas­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa voi olla mo­nia haas­tei­ta, olit­pa sit­ten int­ro­vert­ti tai muu­ten vain ujo. Kaik­ki ujot ih­mi­set ei­vät ole kui­ten­kaan int­ro­vert­te­jä, vaik­ka nii­den piir­teet usein se­koi­te­taan kes­ke­nään. Ne voi­vat nä­kyä kui­ten­kin ulos­päin hy­vin sa­man­kal­tai­si­na. Mitä ero­ja int­ro­ver­til­la ja ujol­la sit­ten on? 

Int­ro­vert­tiys on osa ih­mi­sen per­soo­nal­li­suut­ta syn­ty­mäs­tä asti. Int­ro­vert­ti ih­mi­nen on enem­män­kin si­sään­päin suun­tau­tu­nut. Int­ro­ver­tit naut­ti­vat usein yk­sin­o­los­ta ja omas­ta ajas­ta. Usein aja­tel­laan, että int­ro­ver­tit ih­mi­set ovat ujo­ja, epä­var­mo­ja ja hil­jai­sia, mut­ta kaik­ki ei­vät kui­ten­kaan ole sel­lai­sia. Mo­net int­ro­ver­tit kui­ten­kin pi­tä­vät mui­den seu­ras­ta, mut­ta vain tie­tyis­sä mää­rin. So­si­aa­li­set ti­lan­teet ovat usein ras­kai­ta ja vä­syt­tä­viä, vaik­ka ky­sees­sä oli­si­kin ol­lut miel­lyt­tä­vä koh­taa­mi­nen. Oma aika ja pa­lau­tu­mi­nen on hy­vin tär­ke­ää. 

Ujot ih­mi­set taas jän­nit­tä­vät so­si­aa­li­sia ti­lan­tei­ta ja pel­kää­vät, mi­ten muut suh­tau­tu­vat hei­hin. Ujot ih­mi­set ot­ta­vat usein pai­nei­ta, kun he jou­tu­vat so­si­aa­li­siin ti­lan­tei­siin, kos­ka he pel­kää­vät mo­kaa­van­sa tai tu­le­van­sa tor­ju­tuik­si. Ujou­teen voi liit­tyä usein juu­ri epä­var­muut­ta. Esi­mer­kik­si uu­sien ih­mis­ten koh­taa­mi­nen ja hei­hin tu­tus­tu­mi­nen kas­vo­tus­ten voi olla hy­vin­kin vai­ke­aa. Usein pel­kää, että an­taa it­ses­tään huo­non ku­van, jos vaik­ka on aluk­si hil­jai­sem­pi eikä kek­si mi­tään sa­not­ta­vaa.

Ih­mi­nen voi kui­ten­kin olla kum­paa­kin eli ujo int­ro­vert­ti. Täl­löin so­si­aa­li­set ti­lan­teet jän­nit­tä­vät sekä ih­mi­nen tar­vit­see myös pal­jon omaa ai­kaa. Koen it­se­kin ole­va­ni täl­lai­nen. Tyk­kään to­del­la pal­jon viet­tää ai­kaa ka­ve­rei­den kans­sa ja olla mui­den ih­mis­ten seu­ras­sa, mut­ta ne ti­lan­teet kui­ten­kin vä­syt­tä­vät pal­jon. Esi­mer­kik­si kun on ol­lut kou­lus­sa koko päi­vän so­si­aa­li­nen ja lo­pul­ta pää­sen ko­tiin, niin saa­tan olla to­del­la vä­sy­nyt ja ha­lu­ai­sin olla vain omas­sa rau­has­sa. So­si­aa­li­set ti­lan­teet tun­te­mat­to­mien kans­sa ovat mi­nul­le eri­tyi­sen vai­kei­ta. Jän­ni­tän pal­jon pu­hu­mis­ta, vaik­ka ha­lu­ai­sin­kin liit­tyä kes­kus­te­luun ja olla mu­ka­na, mut­ta en vain osaa sii­nä ti­lan­tees­sa muut­tua so­si­aa­li­sek­si ja pu­he­li­aak­si. Toi­saal­ta, jos toi­nen hen­ki­lö, jon­ka kans­sa kes­kus­te­len on myös hil­jai­nen, niin saa­tan hel­pos­ti olla vä­hän pu­he­li­aam­pi ja yrit­tää saa­da kes­kus­te­lua ai­kaan. Lä­heis­ten ka­ve­rei­den kans­sa olen ujou­den vas­ta­koh­ta, sil­lä sil­loin voi­sin pu­hua koko ajan ja mis­tä vain.

Jes­se Ryy­nä­sen kuun­nel­mas­sa Ääni yk­si­näi­syy­del­le (Yle Aree­na 15.6.2020) ker­ro­taan int­ro­ver­tis­tä lu­ki­on aloit­ta­nees­ta nuo­res­ta, joka tu­lee kiu­sa­tuk­si, kos­ka viih­tyi omis­sa olois­sa. Ryy­nä­nen ker­too, kuin­ka hän sai lu­ki­on alus­sa ka­ve­rin, mut­ta lo­pul­ta ky­sei­ses­tä ka­ve­ris­ta tuli hä­nen kiu­saa­jan­sa. Olen sa­maa miel­tä kuun­nel­man te­ki­jän kans­sa sii­tä, että int­ro­ver­tit ih­mi­set voi­vat usein viih­tyä par­hai­ten yk­sin. So­si­aa­li­nen pat­te­ri ku­luu usein no­pe­as­ti, jo­ten edes het­ken yk­sin­olo aut­taa taas jak­sa­maan. Olen it­se­kin enem­män int­ro­vert­ti ja ar­vos­tan omaa ai­kaa ja rau­haa, mut­ta en ym­mär­rä sitä, mik­si täs­tä asi­as­ta pi­täi­si al­kaa kiu­saa­maan. Ih­mi­siä on eri­lai­sia ja se tu­li­si ym­mär­tää. Ke­nen­kään ei pi­täi­si muut­taa it­se­ään tois­ten miel­lyt­tä­mi­sek­si.

Jän­ni­tys on usein suu­res­sa roo­lis­sa, jos ja kun jou­tuu pu­hu­maan tun­te­mat­to­mal­le. Voi tun­tua sil­tä, että sa­nat me­ne­vät se­kai­sin tai että toi­nen pi­tää si­nua ou­to­na, jos esi­mer­kik­si ker­rot jo­tain asi­aa. Tä­män vuok­si voi tun­tua pa­rem­mal­ta vaih­to­eh­dol­ta py­syä vain hil­jaa. Pa­hin­ta oli­si, että joku tuo­mit­see juu­ri, kun olet vih­doin saa­nut roh­keut­ta pu­hua, sekä il­mais­ta omat mie­li­pi­tee­si ja aja­tuk­se­si. Int­ro­ver­tit usein miet­ti­vät pit­kään ja har­ki­ten, mitä sa­no­vat en­nen kuin us­kal­ta­vat pu­hua. Hil­jai­se­na olo voi tun­tua it­ses­tä vai­ke­al­ta ja tur­haut­ta­val­ta, mut­ta so­si­aa­li­sia tai­to­ja voi har­joi­tel­la ja ne yleen­sä pik­ku­hil­jaa ke­hit­ty­vät. Ti­laa­mal­la esi­mer­kik­si ruu­at ra­vin­to­lan kas­sal­ta myy­jäl­tä eikä näp­päi­le­mäl­lä tau­lul­ta, voi ke­hit­tää näi­tä tai­to­ja pie­nin as­ke­lin.

Int­ro­vert­tiys tai so­si­aa­li­nen jän­ni­tys ei ole mi­ten­kään huo­no asia. Se, että on so­si­aa­li­ses­ti eri­lai­sia ih­mi­siä, tuo tie­tyn­lais­ta tasa­pai­noa vuo­ro­vai­ku­tuk­seen. Tär­kein­tä kui­ten­kin on se, että kaik­ki tu­le­vat kuul­luk­si ja näh­dyk­si vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teis­sa ja voi­vat tun­tea olon­sa tur­val­li­sek­si. 

-En­sim­mäi­sen vuo­den opis­ke­li­ja