Viekö puhelin huomion ihmisistä, joiden kanssa olemme vuorovaikutustilanteissa?

Kul­jet uu­den kou­lu­si käy­tä­väl­lä. Olet vaih­ta­nut kou­lua kes­ken luku­vuo­den ja si­nua jän­nit­tää. Käy­tä­vil­lä is­tuu pal­jon op­pi­lai­ta. Ha­lu­ai­sit tu­tus­tua uu­siin opis­ke­lu­ka­ve­rei­hi­si, mut­ta kaik­ki tun­tu­vat se­laa­van pu­he­li­mi­aan. Mie­tit, voi­sit­ko men­nä jut­te­le­maan erääl­le opis­ke­li­jal­le, mut­ta hän­kin se­laa pu­he­lin­taan, jo­ten pää­tät jat­kaa mat­kaa. Ha­es­ke­let jou­kos­ta ih­mis­tä, jo­hon voi­sit tu­tus­tua. Pu­he­li­met näyt­tä­vät kui­ten­kin kiin­nos­ta­van op­pi­lai­ta enem­män kuin uu­teen op­pi­laa­seen tu­tus­tu­mi­nen. Ei kat­se­kon­tak­te­ja eikä ter­veh­dyk­siä. 

Äs­kei­sen kal­tai­nen ku­vi­tel­tu ti­lan­ne on var­mas­ti tut­tu mo­nel­le nuo­rel­le. Nyky­maa­il­mas­sa pu­he­li­met ja muut äly­lait­teet ovat mu­ka­na suu­res­sa osas­sa vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­tei­ta, joi­ta päi­vän ai­ka­na käym­me. Tämä voi olla sekä hyvä, että paha asia. Pu­he­li­mien vä­li­tyk­sel­lä voi olla eri ta­voil­la yh­tey­des­sä kau­ka­na­kin asu­viin lä­hei­siin, mut­ta toi­saal­ta “oi­ke­as­sa elä­mäs­sä” ta­pah­tu­vat vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teet lähi­kon­tak­tis­sa ih­mis­ten kans­sa saat­ta­vat kär­siä. Pu­he­lin vie ni­mit­täin hel­pos­ti huo­mi­on toi­ses­ta ih­mi­ses­tä. 

Kou­lus­sa olen itse huo­man­nut, mi­ten ka­ve­rei­den kans­sa kes­kus­te­lun yh­tey­des­sä hel­pos­ti kai­vaa pu­he­li­men esil­le. Pu­he­li­men käyt­tö kes­kus­te­lun ai­ka­na on huo­no jut­tu, sil­lä sil­loin kes­kit­ty­mi­nen ja­kaan­tuu eikä kat­se­kon­tak­tia ei syn­ny. Kes­kus­tel­les­sa pu­he­lin­ta se­laa­van hen­ki­lön kans­sa ei tun­ne olo­aan koh­da­tuk­si ja tun­tuu, ett­ei kes­kus­te­lu kiin­nos­ta tois­ta. Kat­se­kon­tak­ti vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa voi olla jopa mer­kit­tä­väm­pää kuin mit­kään sa­nat. Am­nes­ty In­ter­na­ti­o­nal UK:n vi­de­os­sa ”Look Beyond Bor­ders” (You­Tu­be, 28.6.2016) ku­va­taan ko­et­ta, jos­sa eri kie­liä pu­hu­via, eri ikäi­siä ja eri suku­puo­leen kuu­lu­via hen­ki­löi­tä lai­te­taan pi­tä­mään kat­se­kon­tak­tia tois­ten­sa kans­sa. Ko­kees­sa ih­mis­ten vä­lil­le syn­tyy yh­teyk­siä ja eri­lai­sia tun­tei­ta. Vi­deo osoit­taa sen, mi­ten tär­ke­ää kat­se­kon­tak­tin pi­tä­mi­nen kes­kus­te­lun ai­ka­na on. Vi­de­ol­la koe­hen­ki­löt ei­vät kes­kus­te­le tois­ten­sa kans­sa, mut­ta sil­ti huo­maa, mi­ten hei­dän vä­lin­sä lä­he­ne­vät.

Mo­net ih­mi­set ko­ke­vat, että sy­väl­li­sen kes­kus­te­lun aloit­ta­mi­nen on vai­ke­aa sil­loin, jos kes­kus­te­lu­kump­pa­nin pu­he­lin on lä­het­ty­vil­lä. Jo se, että pu­he­lin on nä­ky­vil­lä voi ai­heut­taa pel­koa sii­tä, että kes­kus­te­lu­kump­pa­nil­le tu­lee vaik­ka il­moi­tus ja hä­nen kes­kit­ty­mi­sen­sä her­paan­tuu tär­ke­äs­tä kes­kus­te­lus­ta. Rat­kai­su­na tä­hän oli­si se, että vei­si pu­he­li­men toi­seen huo­nee­seen ja lait­tai­si sen ää­net­tö­mäl­le. Eräs rip­pi­kou­lu­ni iso­nen oli sitä miel­tä, että sau­nas­sa käy­täi­siin kaik­ki par­haat sy­väl­li­set kes­kus­te­lut, sil­lä sin­ne ei voi ot­taa äly­lai­tei­ta ja ih­mi­set ovat näin ai­dos­ti läs­nä. Täs­tä olen täy­sin sa­maa miel­tä. 

Ny­ky­ään suu­ri osa ih­mi­sis­tä käyt­tää päi­vit­täin pu­he­lin­taan ol­lak­seen yh­tey­des­sä mui­hin. Vies­tit­te­ly on to­del­la help­po ja ylei­nen tapa olla vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa tois­ten kans­sa. Kui­ten­kin sii­hen­kin liit­tyy omat on­gel­man­sa. Vies­tien vä­li­tyk­sel­lä sa­na­ton­ta vies­tin­tää on hy­vin vai­ke­aa, jopa mah­do­ton­ta tul­ki­ta. Vies­ti­tel­les­sä syn­tyy tä­män ta­kia hel­pos­ti vää­rin­kä­si­tyk­siä. Vies­tin vas­taan­ot­ta­ja voi tul­ki­ta esi­mer­kik­si sar­kas­min vies­tin lä­het­tä­jän oi­ke­a­na mie­li­pi­tee­nä, sil­lä ei näe vies­tin lä­het­tä­jän ke­hon­kiel­tä. Vies­tien yh­tey­teen voi toki liit­tää emo­jei­ta ikään kuin ku­vaa­maan hen­ki­lön il­mei­tä ja ke­hon­kiel­tä, mut­ta var­sin­kin eri ikäi­set ih­mi­set voi­vat tul­ki­ta nii­tä­kin eri ta­val­la. Esi­mer­kik­si nuo­ret käyt­tä­vät pää­kal­lo­e­mo­jia osoit­taak­seen, että joku jut­tu oli to­del­la haus­ka, mut­ta van­hem­mat ih­mi­set ei­vät saa­ta ym­mär­tää sitä ja tul­kit­se­vat vies­tin sik­si eri ta­val­la kuin vies­tin lä­het­tä­jä oli sen tar­koit­ta­nut. Tä­män ta­kia vies­ti­tel­les­sä kan­nat­taa roh­ke­as­ti ky­syä ja tar­ken­taa, ym­mär­si­kö vies­tin oi­kein. Vies­ti­tel­les­sä on fik­sua myös ot­taa huo­mi­oon vies­tin vas­taan­ot­ta­ja ja käyt­tää sel­lais­ta kiel­tä ja sel­lai­sia emo­jei­ta, jot­ka vas­taan­ot­ta­ja ym­mär­täi­si oi­kein. 

Am­nes­tyn vi­de­os­sa näh­dään, mi­ten voi­ma­kas kat­se­kon­tak­ti voi olla. Kat­se­kon­tak­tia tar­vi­taan kes­kus­te­luis­sa ja eri­ty­ses­ti pien­ten las­ten kans­sa käy­tä­vis­sä vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teis­sa. Van­hem­pien jat­ku­va pu­he­li­men käyt­tö vä­hen­tää lap­sen kans­sa syn­ty­viä kat­se­kon­tak­te­ja päi­vän ai­ka­na. Mi­nul­la on pik­ku­si­sa­ruk­sia ja olen huo­man­nut, mi­ten he re­a­goi­vat, jos van­hem­mat tai isom­mat si­sa­ruk­set ot­ta­vat pu­he­li­men esiin kes­ken kir­jan lu­ke­mi­sen tai lei­kin. Olen huo­man­nut, että pie­net lap­set ko­ke­vat toi­sen ikään kuin ka­to­a­van pu­he­li­meen. Lap­set tar­vit­se­vat van­hem­pien läs­nä­oloa. Lap­set ni­mit­täin op­pi­vat vuo­ro­vai­ku­tus­tai­ton­sa en­sim­mäi­se­nä per­heel­tä ja van­hem­pien jat­ku­va pu­he­li­men käyt­tö ei auta las­ta op­pi­maan. Kat­se­kon­tak­ti ja läs­nä­olo saa­vat lap­sen tun­te­maan olon­sa huo­ma­tuk­si ja tär­ke­äk­si.

Pu­he­lin siis vai­keut­taa sy­väl­lis­ten kes­kus­te­lu­jen syn­ty­mis­tä, vie huo­mi­on toi­sis­ta ih­mi­sis­tä, jot­ka sitä tar­vit­si­si­vat ja vä­hen­tää kat­se­kon­tak­te­ja. Sil­miin kat­so­mi­nen osoit­taa toi­sel­le ih­mi­sel­le, että olet kiin­nos­tu­nut ja saa hei­dät tun­te­maan it­sen­sä koh­da­tuik­si. Myös lap­set tar­vit­se­vat täl­lais­ta huo­mi­on osoit­ta­mis­ta van­hem­mil­taan. Jos van­hem­mat käyt­tä­vät lii­kaa pu­he­lin­ta oi­ke­as­ti läs­nä ole­mi­sen si­jaan, lap­si ei tun­ne olo­aan tär­ke­äk­si eikä opi tär­kei­tä vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja, joi­ta huol­ta­jien hä­nel­le tu­li­si opet­taa omal­la esi­mer­kil­lään. Pi­de­tään siis jat­kos­sa pu­he­li­met pois­sa vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teis­ta ja ol­laan ai­dos­ti läs­nä. Ko­kei­le vaik­ka. Aito läs­nä­o­lo­si voi mer­ki­tä jol­le­kin to­del­la pal­jon.  

–En­sim­mäi­sen vuo­den opis­ke­li­ja