Halpaa sinulle, kallista ympäristölle

Jal­ka­ni tun­tu­vat mu­ka­vil­ta, mut­ta nous­tes­sa­ni soh­val­ta ylös kä­ve­le­mään, jal­ko­ja­ni pu­ris­taa kaik­ki­al­ta. Nämä oli­vat vii­mei­set ti­laa­mam­me ken­gät, mikä tar­koit­taa sitä, että jou­dum­me pa­laut­ta­maan jo­kai­set juok­su­ken­gät ta­kai­sin.  

Lähi­pii­ris­sä­ni pää­dy­tään usein ti­laa­maan use­at ken­kä­pa­rit ker­ral­la ko­keil­ta­vak­si. Tä­män syy­nä on osit­tain pa­laut­ta­mi­sen help­pous. Täl­löin ei myös­kään tar­vit­se teh­dä uut­ta ti­laus­ta, mikä on toi­saal­ta hy­väk­si luon­nol­le. Olen sitä miel­tä, että pa­laut­ta­mi­sen vai­vat­to­muus ma­dal­taa kyn­nys­tä teh­dä os­tok­sia ne­tis­sä, ja se puo­les­taan saa ih­mi­set ti­laa­maan jopa tur­hia ta­va­roi­ta ko­kei­luun. Pa­laut­ta­mi­sen tar­koi­tuk­se­na on vain hel­pot­taa sekä li­sä­tä myyn­tiä. Tuot­tei­den pa­lau­tus ta­kai­sin verk­ko­kaup­paan ei ole hyvä asia il­mas­ton kan­nal­ta, vaik­ka osa pa­lau­te­tuis­ta tuot­teis­ta me­nee­kin uu­del­leen myyn­tiin. Toi­saal­ta myös tur­hien tuot­tei­den säi­lö­mi­nen ko­to­na li­sää ta­va­ra­mää­rää. Kaik­ki ei­vät vält­tä­mät­tä edes vai­vau­du te­ke­mään pa­lau­tus­ta tai sen te­ke­mi­nen vain unoh­tuu. Eli mik­si tur­hia ta­va­roi­ta pitää ti­la­ta?

Pa­laut­ta­mis­ta kä­si­tel­lään myös Suvi Tur­ti­ai­sen ko­lum­nis­sa “Tur­han ta­va­ran arpa­jai­set” (hs.fi 23.11.2024). Ko­lum­nis­ta käy ilmi, että Ber­lii­niin tul­leet väli­pala-au­to­maat­tien ta­voin toi­mi­vat pa­lau­tus­au­to­maa­tit ovat suu­res­sa suo­si­os­sa. Ih­mi­set os­ta­vat au­to­maa­teis­ta sok­ko­na tois­ten pa­laut­ta­mia ta­va­roi­ta. Tie­dän, ett­ei tun­te­mat­to­mien pa­ket­tien os­ta­mi­nen kuu­los­ta tai ole ko­vin jär­ke­vää, mut­ta ym­mär­rän ih­mis­ten kiin­nos­tuk­sen he­rää­mi­sen eri­muo­toi­sia pa­ket­te­ja koh­taan. Tur­ti­ai­nen ker­too, että osto­pro­ses­sin ta­ka­na mo­nes­ti on­kin hy­vän­olon­tun­ne ta­va­ran oi­ke­an tar­vit­se­mi­sen si­jas­ta. Ih­mi­siä kou­kut­taa jän­ni­tys uu­den pa­ke­tin avaa­mi­ses­ta. Mo­nes­ti he myös ajat­te­le­vat pa­lau­tet­tu­jen tuot­tei­den os­ta­mi­sen edis­tä­vän il­mas­ton­muu­tos­ta pa­rem­paan suun­taan. Tuot­tei­den pa­laut­ta­mi­nen voi olla ku­lut­ta­jal­le vai­va­ton­ta ja hal­paa, mut­ta il­mas­tol­le se ei kui­ten­kaan ole.  Tur­ti­ai­nen ker­too­kin, että “Yh­dys­val­lois­sa pa­lau­te­tut pa­ke­tit ai­heut­ta­vat vuo­sit­tain 16 mil­joo­naa ton­nia hii­li­di­ok­si­di­pääs­tö­jä vain pa­luu­mat­kan­sa ai­ka­na”. 

Kulut­ta­mi­nen tar­koit­taa mo­nes­ti ta­va­roi­den, vaat­tei­den ja luon­non­va­ro­jen käyt­tä­mis­tä. Ku­lut­ta­mi­nen sa­na­na kuu­los­taa kor­vis­sa­ni ne­ga­tii­vi­sel­ta, vaik­ka se on jopa vält­tä­mät­tö­myys mo­nil­le ja hel­pot­taa elä­mis­tä mo­nin ta­voin. Asi­an ne­ga­tii­vi­suus syn­tyy, kun ku­lut­ta­mi­nen me­nee lii­an pit­käl­le eikä sen hait­to­ja tie­dos­teta. Suu­ri osa maa­il­man ih­mi­sis­tä ku­lut­taa yli omien tar­pei­den­sa, esi­mer­kik­si os­ta­mal­la lii­kaa ruo­kaa, joka unoh­tuu jää­kaap­piin tai vaat­tei­ta, joi­ta ei käy­te­tä. Nämä joh­ta­vat sekä eläin­ten ja luon­non että ih­mis­ten­kin kär­si­mi­seen. Mie­les­tä­ni lii­an har­va miet­tii esi­mer­kik­si vaat­tei­den os­tos­sa, tar­vit­see­ko oi­ke­as­ti kol­man­net sa­man­lai­set far­kut eri vä­ris­sä. On­nek­si on myös nii­tä, jot­ka miet­ti­vät ku­lu­tus­taan ja os­ta­vat vaat­tei­taan esi­mer­kik­si kirp­pu­to­reil­ta. Ku­lut­ta­mi­nen toki tuo myös pal­jon työ­paik­ko­ja ja ku­lut­ta­ja vai­kut­taa ym­pä­ris­tös­sään omil­la va­lin­noil­laan. Va­lin­ta on esi­mer­kik­si päät­tää, ostaa­ko ko­ti­mai­sen yri­tyk­sen Suo­mes­sa val­mis­te­tun tuot­teen vai vas­tuut­to­mas­ti tuo­te­tun tuot­teen ulko­mai­ses­ta net­ti­kau­pas­ta. Ko­ti­mai­sen tuot­teen os­ta­ja voi luot­taa sii­hen, ett­ei tuot­tees­sa ole kiel­let­ty­jä ke­mi­kaa­le­ja, jot­ka ovat hai­tak­si sekä luon­nol­le että ih­mi­sel­le. 

Ih­mis­ten toi­min­nas­ta ym­pä­ris­tön pa­ran­ta­mi­sek­si ker­ro­taan Piia Pe­so­lan te­ke­mäs­sä väi­tös­tut­ki­muk­ses­sa ”Maa­il­ma ei pe­las­tu pel­käs­tään os­ta­mal­la vih­re­äs­ti ja ku­lut­ta­jia syyl­lis­tä­mäl­lä” (maa­seu­dun­tu­le­vai­suus.fi 16.8.2019). Uu­ti­ses­sa tu­lee ilmi, että suu­ri osa ih­mi­sis­tä ei pyri toi­mi­maan il­mas­ton­muu­tok­sen eduk­si. Ih­mi­set pyr­ki­vät os­ta­maan ym­pä­ris­tö­ys­tä­väl­li­ses­ti val­mis­tet­tu­ja tuot­tei­ta, jot­ta oli­si­vat mu­ka­na rat­kai­se­mas­sa il­mas­to-on­gel­maa ja saa­maan on­gel­man niin sa­no­tus­ti pois alta. Ei kui­ten­kaan rii­tä, jos vain mur­to-osa ih­mi­sis­tä toi­mii näin; Pe­so­lan mu­kaan vai­kut­ta­vam­pia kei­no­ja tu­li­si ot­taa käyt­töön. Il­mas­to-on­gel­man rat­kai­se­mi­ses­sa suu­res­sa roo­lis­sa ovat muun mu­as­sa vai­ku­tus­val­tai­set ta­hot ei­vät­kä pel­kät ku­lut­ta­jat. Uu­ti­ses­sa ker­ro­taan il­mas­to-on­gel­man le­vin­neen niin suu­rek­si, ett­ei sitä noin vain saa­da hoi­det­tua. Sii­nä tu­lee kes­tä­mään pit­kään ja sii­hen tar­vit­tai­siin val­ta­osan apua. Itse py­rin ku­lut­ta­ja­na sekä ku­lut­ta­maan että toi­mi­maan ym­pä­ris­tö­ys­tä­väl­li­ses­ti, esi­mer­kik­si käy­tet­ty­jä vaat­tei­ta os­ta­mal­la. 

Sekä Pe­so­lan että Tur­ti­ai­sen teks­tis­sä si­vu­taan il­mas­toon liit­ty­viä asi­oi­ta sekä ih­mis­ten käyt­täy­ty­mis­tä ym­pä­ris­tön näkö­kul­mas­ta. Mie­les­tä­ni teks­teis­sä ei ke­hu­ta ih­mis­ten toi­mi­mis­ta maa­il­man pe­las­ta­mi­sen hy­väk­si. Pe­so­lan uu­ti­ses­sa tu­lee ilmi, että mo­net pyr­ki­vät os­ta­maan ym­pä­ris­tö­ys­tä­väl­li­ses­ti val­mis­tet­tu­ja tuot­tei­ta, mut­ta näin toi­mi­via pi­täi­si olla li­sää isom­mil­ta ta­hoil­ta, esi­mer­kik­si yri­tyk­sil­tä. Toi­saal­ta Tur­ti­ai­sen ko­lum­nis­sa ih­mi­set luu­le­vat ajat­te­le­van­sa luon­toa sa­malla, kun juok­se­vat pa­lau­tet­tu­jen ta­va­roi­den pe­räs­sä. Sain ku­van, että mo­lem­mis­sa ko­lum­nis­sa on ta­voit­tee­na saa­da lu­ki­ja miet­ti­mään omaa ku­lut­ta­mis­taan.

Mie­les­tä­ni ih­mi­set ei­vät ota ku­lut­ta­mis­taan tai maa­il­man ti­lan­net­ta tar­peek­si to­sis­saan. Ar­tik­ke­lis­sa ”Yli­ku­lu­tus” (wwf.fi lu­et­tu 30.12.2024) ker­ro­taan, että ku­lu­tam­me luon­toa huo­mat­ta­vas­ti no­pe­am­min kuin mitä se pys­tyy uu­siu­tu­maan. Ar­tik­ke­lis­sa ker­ro­taan yli­ku­lu­tus­päi­väs­tä, joka on alku­vuon­na ja sil­loin suo­ma­lai­set ovat ku­lut­ta­neet oman osan­sa maa­pal­lon re­surs­seis­ta. En ym­märrä, miten niin pal­jon luon­non­va­ro­ja voi­daan käyt­tää niin no­pe­as­ti. WWF:n ar­tik­ke­lis­sa ker­ro­taan, mi­ten yli­ku­lu­tus vie elin­ti­laa eläi­mil­tä ja tu­ho­aa maa­il­man re­surs­se­ja. Mie­les­tä­ni on to­del­la tär­ke­ää, että WWF pyr­kii aut­ta­maan uhan­a­lai­sia eläi­miä, esi­mer­kik­si pö­lyt­tä­jiä, joil­la on iso roo­li maa­il­mas­sa.  

Yli­ku­lu­tus­ta ta­pah­tuu sekä ruo­an että ta­va­roi­den­kin suh­teen ja nii­den tuot­ta­mi­nen vie laa­jas­ti elin­ti­laa ja ym­pä­ris­töä sekä ih­mi­sil­tä että eläi­mil­tä. WWF:n ar­tik­ke­lis­sa ker­ro­taan Suo­mes­ta hä­vin­neen hii­li­nie­lu­ja eli met­sää. Myös esi­mer­kik­si Bra­si­li­as­sa soi­jan tuo­tan­nol­le on otet­tu ti­laa sa­van­neil­ta ja pal­mu­öljy­plan­taa­sien tiel­tä rai­va­taan sade­met­sää. Kum­pi­kaan näis­tä ei kuu­los­ta hy­väl­tä. Tä­män ta­kia yli­ku­lu­tus täy­tyi­si saa­da py­säy­tet­tyä. Mie­les­tä­ni ku­lut­ta­mi­sen ku­ris­sa pi­tä­mi­ses­sä aut­tai­si esi­mer­kik­si pa­laut­ta­mi­sen ja ne­tis­tä ti­laa­mi­sen kal­lis­tu­mi­nen. Myös kas­vi­ruo­an yleis­ty­mi­nen sääs­täi­si muun mu­as­sa sade­met­siä. Meil­lä ko­to­na yri­täm­me vä­hen­tää ku­lu­tus­ta osal­lis­tu­mal­la Vii­den vaat­teen vuo­si- haas­tee­seen, jon­ka ta­voit­tee­na on saa­da ih­mi­set kes­kit­ty­mään ku­lut­ta­mi­seen­sa.  

Yli­ku­lu­tus­ta py­ri­tään siis vä­hen­tä­mään, mut­ta se vaa­tii vie­lä pal­jon työ­tä yhä use­am­mal­ta. Jo­kai­nen meis­tä voi vai­kut­taa sii­hen, mil­lai­sen hii­li­ja­lan­jäl­jen oma ku­lu­tus tuot­taa. Ku­lut­ta­mis­ta on pal­jon eikä sitä tar­vit­se lo­pet­taa ko­ko­naan. Sii­nä on­kin pal­jon hy­viä puo­lia sii­hen asti, kun­nes se me­nee va­ro­jen yli­ku­lut­ta­mi­sen puo­lel­le. Luu­len tu­le­vai­suu­des­sa yli­ku­lut­ta­mi­sen kään­ty­vän pa­rem­paan suun­taan. 

Opis­ke­li­ja 23B