Miksi joskus on parempi olla hiljaa?

Onko jo­tain ka­ve­ri­a­si hir­ve­än puu­dut­ta­vaa kuun­nel­la? Sil­loin tämä teks­ti voi an­taa kul­lan­ar­voi­sia neu­vo­ja, joi­ta voit ker­toa ka­ve­ril­le­si. Jos­kus asi­as­ta vai­ke­ne­mi­nen on pa­rem­pi vaih­to­ehto kuin vaik­ka rii­dan jat­ka­mi­nen. On miet­ti­mi­sen ar­vois­ta, onko asia oi­ke­as­ti rii­dan ar­voi­nen ja onko täs­sä ti­lan­tees­sa vai­ke­ne­mi­nen kul­taa. 

Jot­kut ih­mi­set ovat huo­maa­mat­taan niin sa­not­tu­ja hö­löt­tä­jiä. He ja­ka­vat tar­pee­ton­ta tie­toa ja ajau­tu­vat ko­ko­naan rai­teil­ta pu­hu­es­saan. Kuun­te­li­jan näkö­kul­mas­ta se voi olla to­del­la puu­dut­ta­vaa ja kiin­nos­tus kuun­te­le­mi­seen voi ka­do­ta hel­pos­ti. Jois­sain jul­ki­sis­sa pai­kois­sa, ku­ten esi­mer­kik­si bus­sis­sa ol­les­saan, kan­nat­taa miet­tiä mitä ja mis­tä pu­huu. Jos­kus kun is­tun bus­sis­sa yk­sin ja kuu­len bus­sin taka­o­sas­sa ole­vien kova­ää­nis­tä kes­kus­te­lua ja nau­rua, mie­tin ajat­te­le­vat­ko he iki­nä, mil­tä se muis­ta kuu­los­taa. En sano, ett­eikö bus­sis­sa sai­si pu­hua, mut­ta mo­nel­le oli­si hy­väk­si miet­tiä ää­nen­sä ko­vuut­ta ja sitä, voi­si­ko par­haat vit­sit ker­toa vas­ta py­sä­kil­le jään­nin jäl­keen. 

Jot­kin asi­at on vä­lil­lä pa­rem­pi vain jät­tää sa­no­mat­ta ko­ko­naan ja vai­e­ta. Esi­mer­kik­si ker­ran olin ka­ve­ri­ni kans­sa kau­pas­sa ja yh­del­lä ih­mi­sel­lä ta­ka­nam­me jo­nos­sa oli mei­dän mie­les­täm­me haus­ka kam­paus. Sil­loin päät­ti ka­ve­ri­ni kom­men­toi­da tätä kam­paus­ta hie­man lii­an ko­val­la ää­nel­lä. Vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa on jär­ke­väm­pi vai­e­ta ja mai­ni­ta asi­as­ta myö­hem­min jos­sain pa­rem­mas­sa pai­kas­sa. 

Ku­ten Anna Per­hon ar­tik­ke­lis­sa ”Puhu suo­raan – ja tee se nä­tis­ti” (avain­ap­tee­kit.fi, 11.06.2020) ker­ro­taan tun­ne­pur­kauk­sis­sa kes­kus­te­lus­ta: ”on ai­van ok eh­dot­taa pien­tä erä­tau­koa”. Olen sa­maa miel­tä kir­joit­ta­jan kans­sa sii­tä, että tun­ne­pur­kauk­sis­sa vai­ke­ne­mi­nen on pa­rem­pi vaih­to­ehto kuin ajat­te­le­ma­ton vas­taa­mi­nen ja tois­ta louk­kaa­va kom­men­toin­ti. Tämä kos­kee mui­ta­kin ti­lan­tei­ta kuin vain tun­ne­pur­kauk­sia, esi­mer­kik­si ai­em­min mai­nit­se­mas­sa ti­lan­tees­sa, jos­sa on pa­rem­pi ker­toa oma asia myö­hem­min. En­nen jon­kin asi­an sa­no­mis­ta, on pa­rem­pi miet­tiä het­ki, mi­ten sen muo­toi­lee ja onko se tär­keä asia mai­ni­ta. Sa­not­tua ei ni­mit­täin enää saa ta­kai­sin ja asia voi jää­dä toi­sen mie­leen ikui­sik­si ajoik­si. 

On kiin­nos­ta­vaa, että Per­hon teks­tis­sä ko­ros­te­taan suo­raan pu­hu­mi­sen tär­keyt­tä. Sil­lä mo­nes­ti tun­ne­pur­kauk­sis­sa pu­hu­taan suo­ras­ti, vä­hän lii­an­kin suo­ras­ti. On kui­ten­kin tot­ta, että jot­kin ti­lan­teet vaa­ti­vat suo­raan pu­hu­mis­ta. Esi­mer­kik­si po­li­tii­kas­sa on pa­rem­pi ker­toa on­gel­mis­ta sel­lai­si­na kuin ne ovat, jot­ta saa­daan oi­kea kuva ti­lan­tees­ta ja sen rat­kai­suis­ta. 

Toi­saal­ta tu­lee tun­nis­taa ne ti­lan­teet, jois­sa vai­ke­ne­mi­nen on jär­ke­vää, sil­lä vä­lil­lä kans­sa­kes­kus­te­li­ja saat­taa tul­ki­ta pu­hu­mat­to­muu­den vä­hän vää­rin. Jos vas­ta­tes­sa vai­ke­net ko­ko­naan, voi se vai­keut­taa kuun­te­li­jan ym­mär­tä­mis­tä. Vai­ke­ne­mis­ta voi­daan pi­tää myös töy­ke­ä­nä, sil­lä se voi an­taa kuun­te­li­jal­le vai­ku­tuk­sen, että et ha­lua kes­kus­tel­la enää ai­hees­ta. Voi­daan myös tul­ki­ta, että pa­hoi­tat mie­le­si sil­loin, kun vai­ke­net. Esi­mer­kik­si jos si­nul­le ker­ro­taan mie­li­pide te­ke­mäs­tä­si ruo­as­ta ja sen kuul­tu­a­si olet hil­jaa, toi­nen saat­taa tul­ki­ta, että sa­noi jo­tain vää­rää tai epä­koh­te­li­as­ta si­nul­le. 

Sa­noi­sin siis, että oi­keis­sa ti­lan­teis­sa vai­ke­ne­mi­nen on kul­taa pu­hu­mi­sen jää­des­sä ho­pe­al­le. Ko­ko­naan vai­ke­ne­mi­nen ei ole oi­kea vaih­to­ehto, mut­ta kan­nat­taa miet­tiä vä­lil­lä, onko tämä asia nyt ai­van tar­peel­lis­ta mai­ni­ta. Voi ol­la­kin, että vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta­si mui­den kans­sa tu­lee su­ju­vam­paa ja saat pa­rem­pia kes­kus­te­lui­ta mui­den kans­sa. 

Opis­ke­li­ja 24C