Miksi joskus on parempi olla hiljaa?
"Tunnepurkauksissa vaikeneminen on parempi vaihtoehto kuin ajattelematon vastaaminen ja toista loukkaava kommentointi. Sanottua ei nimittäin enää saa takaisin ja asia voi jäädä toisen mieleen ikuisiksi ajoiksi", muistuttaa ensimmäisen vuoden opiskelija vuorovaikutustaitoja käsittelevässä esseessään.
Onko jotain kaveriasi hirveän puuduttavaa kuunnella? Silloin tämä teksti voi antaa kullanarvoisia neuvoja, joita voit kertoa kaverillesi. Joskus asiasta vaikeneminen on parempi vaihtoehto kuin vaikka riidan jatkaminen. On miettimisen arvoista, onko asia oikeasti riidan arvoinen ja onko tässä tilanteessa vaikeneminen kultaa.
Jotkut ihmiset ovat huomaamattaan niin sanottuja hölöttäjiä. He jakavat tarpeetonta tietoa ja ajautuvat kokonaan raiteilta puhuessaan. Kuuntelijan näkökulmasta se voi olla todella puuduttavaa ja kiinnostus kuuntelemiseen voi kadota helposti. Joissain julkisissa paikoissa, kuten esimerkiksi bussissa ollessaan, kannattaa miettiä mitä ja mistä puhuu. Joskus kun istun bussissa yksin ja kuulen bussin takaosassa olevien kovaäänistä keskustelua ja naurua, mietin ajattelevatko he ikinä, miltä se muista kuulostaa. En sano, etteikö bussissa saisi puhua, mutta monelle olisi hyväksi miettiä äänensä kovuutta ja sitä, voisiko parhaat vitsit kertoa vasta pysäkille jäännin jälkeen.
Jotkin asiat on välillä parempi vain jättää sanomatta kokonaan ja vaieta. Esimerkiksi kerran olin kaverini kanssa kaupassa ja yhdellä ihmisellä takanamme jonossa oli meidän mielestämme hauska kampaus. Silloin päätti kaverini kommentoida tätä kampausta hieman liian kovalla äänellä. Vastaavassa tilanteessa on järkevämpi vaieta ja mainita asiasta myöhemmin jossain paremmassa paikassa.
Kuten Anna Perhon artikkelissa ”Puhu suoraan – ja tee se nätisti” (avainapteekit.fi, 11.06.2020) kerrotaan tunnepurkauksissa keskustelusta: ”on aivan ok ehdottaa pientä erätaukoa”. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että tunnepurkauksissa vaikeneminen on parempi vaihtoehto kuin ajattelematon vastaaminen ja toista loukkaava kommentointi. Tämä koskee muitakin tilanteita kuin vain tunnepurkauksia, esimerkiksi aiemmin mainitsemassa tilanteessa, jossa on parempi kertoa oma asia myöhemmin. Ennen jonkin asian sanomista, on parempi miettiä hetki, miten sen muotoilee ja onko se tärkeä asia mainita. Sanottua ei nimittäin enää saa takaisin ja asia voi jäädä toisen mieleen ikuisiksi ajoiksi.
On kiinnostavaa, että Perhon tekstissä korostetaan suoraan puhumisen tärkeyttä. Sillä monesti tunnepurkauksissa puhutaan suorasti, vähän liiankin suorasti. On kuitenkin totta, että jotkin tilanteet vaativat suoraan puhumista. Esimerkiksi politiikassa on parempi kertoa ongelmista sellaisina kuin ne ovat, jotta saadaan oikea kuva tilanteesta ja sen ratkaisuista.
Toisaalta tulee tunnistaa ne tilanteet, joissa vaikeneminen on järkevää, sillä välillä kanssakeskustelija saattaa tulkita puhumattomuuden vähän väärin. Jos vastatessa vaikenet kokonaan, voi se vaikeuttaa kuuntelijan ymmärtämistä. Vaikenemista voidaan pitää myös töykeänä, sillä se voi antaa kuuntelijalle vaikutuksen, että et halua keskustella enää aiheesta. Voidaan myös tulkita, että pahoitat mielesi silloin, kun vaikenet. Esimerkiksi jos sinulle kerrotaan mielipide tekemästäsi ruoasta ja sen kuultuasi olet hiljaa, toinen saattaa tulkita, että sanoi jotain väärää tai epäkohteliasta sinulle.
Sanoisin siis, että oikeissa tilanteissa vaikeneminen on kultaa puhumisen jäädessä hopealle. Kokonaan vaikeneminen ei ole oikea vaihtoehto, mutta kannattaa miettiä välillä, onko tämä asia nyt aivan tarpeellista mainita. Voi ollakin, että vuorovaikutuksestasi muiden kanssa tulee sujuvampaa ja saat parempia keskusteluita muiden kanssa.
Opiskelija 24C
