Matkalla hyvään itsetuntoon
"Yksi hyvän itsetunnon avainsanoista on kehittyminen. Kun tiedostaa omat heikkoutensa, voi tehdä jotain sen eteen, että kehittyy tai oppii virheistä sen sijaan, että jäisi tuleen makaamaan", kirjoittaa ensimmäisen vuoden opiskelija nuorten mielenterveyttä tarkastelevassa esseessään.
Itsetunto voi olla monille epämääräinen käsite. Se saatetaan sekoittaa persoonallisuuteen tai jopa tunteisiin. Itsetuntoon joka tapauksessa liittyy enemmän syvyyttä kuin pinnalle päin näyttää. Itsetunto tarkoittaa henkilön näkemystä siitä, millainen hän itse on. Hyvä itsetunto taas tarkoittaa positiivista, mutta silti realistista kuvaa itsestä. Se ei ole sama läpi elämän ja siihen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan enemmän kuin moni luulee. Kenenkään itsetunto ei ole murtumaton ja se täytyy myös hyväksyä. Jutun juju piileekin siinä, osaako pitää itsensä kasassa, vaikka itsetunto murtuisi ja sen jälkeen vielä kasata itsetunnon entiseen kuosiinsa. Hyvä itsetunto ei siis ole mikään kaiken pahan torjuva haarniska, vaan ennemminkin kyky kohdata ja hyväksyä hyökkäävä paha.
Hyvä itsetunto ei tarkoita kuitenkaan pelkästään sitä, että tuntee olevansa hyvä ihminen. Ei laisinkaan. Hyvä itsetunto vaatii, että todella tunnet itsesi, tiedät kuka olet ja että hyväksyt myös huonot puolesi. Omat heikkoudet ja huonot puolet täytyy hyväksyä, mutta niiden vangiksi ei saa jäädä. Mieli ry:n artikkelissa Hyvä itsetunto on optimistista realismia (mieli.fi. 18.12.2020) on annettu erinomainen esimerkki tästä vangiksi jäämisestä: ”Se ei tarkoita selittelyä tyyliin: ’No, kun minä olen tällainen enkä voi itselleni mitään.’ Realistiseen omakuvaan ja hyvään itsearvostukseen liittyy pyrkimys kehittyä ja tehdä parhaansa”, artikkelissa todetaan. Edellä kuvatun esimerkin tapainen ajatusmalli ei tule edistämään yksilön itsetuntoa mitenkään. Ajattelen, että yksi hyvän itsetunnon avainsanoista on kehittyminen. Kun tiedostaa omat heikkoutensa, voi tehdä jotain sen eteen, että kehittyy tai oppii virheistä sen sijaan, että jäisi tuleen makaamaan. Mikäli heikkous tai ongelma on totisesti ylitsepääsemätön, kuten jokin fyysinen vammaisuus tai liikuntarajoitteisuus, on silloin keksittävä tapoja elää niiden kanssa tai jopa muuttaa ne vahvuuksiksi. Esimerkkinä tästä toimivat monet sosiaalisen median sisällöntuottajat, jotka ovat saaneet suosiota ja julkisuutta tekemällä sisältöä vammoista ja rajoitteistaan positiivisessa valossa.
Itse uskon, että itsevarmuus ja hyvä itsetunto kävelevät käsi kädessä. Monet nuoret kokevat suurta epävarmuutta itsestään. Kaikkien muutosten myllertäessä itsekin muuttuu ja käsitys omasta itsestään saattaa hiukan hävitä. Tällöin myös itsetunto usein heikkenee, ja osalle nuoruus voi olla vaikeaa aikaa kaikkien eri paineiden vallitessa. Näinä aikoina monelle syntyy paineiden, sosiaalisen median ja kaverien aiheuttamana harhakuvitelma, että oman itsen täytyisi olla täydellinen. Erityisesti ulkonäköpaineet ovat sosiaalisessa mediassa ja mainoksissa pyörivien mallivartaloiden vuoksi lisääntyneet. Juha Riihimäki kirjoittaa uutisessaan ”Ylpeästi epätäydellinen” (hs.fi 28.10.2020) Joonas Pesosen nuoruuden ulkonäköpaineista: ”Fysioterapeutti katseli Pesosta, joka jännitti bokserit jalassa, ja kasvatti listaa: selkäranka mutkalla, huono ryhti, epätasapainoinen askellus. Vääränlaiselta tuntuva ulkonäkö ei ollut enää Pesosen ja peilikuvan välinen asia. Nyt sen oli terveysalan ammattilainenkin vahvistanut.” Uskon, että valitettavan moni löytää itsensä Pesosen saappaista tavalla tai toisella. Esimerkissä on kyse itsetunnon romahduksesta ja karusta totuudesta, jota täydellisyydestä unelmoiva nuori ei ole vielä valmis kohtaamaan.
Moni nuori ei vielä osaa ymmärtää, ettei kehon tai itsen tarvitse olla täydellinen, ja että todellinen ihmiskehon kauneus piilee juuri siinä. Eihän nuorella iällä toisaalta tarvitsekaan vielä ymmärtää moisia elämän syviä viisauksia, mutta ulkonäköpaineista ei heidän joka tapauksessa pitäisi kärsiä. Oma kantani ulkonäköasiaan on, että jos et ole tyytyväinen omaan kehoosi, sinun täytyy olla valmis tekemään asialle jotain. Jos sinulla ei kuitenkaan ole motivaatiota kehosi optimoimiseen, täytyy omat puutteet hyväksyä ja elää niiden kanssa. Totta kai paremmasta ulkonäöstä saa aina haaveilla, kunhan se ei tuota ahdistusta, kateutta tai tyytymättömyyttä itseensä.
Täydellisyyden sijasta jokaisen pitäisi tavoitella tasapainoa ja ymmärrystä omaa mieltä ja kehoa kohtaan. Sanoisin, että toinen hyvän itsetunnon avainsanoista on tasapaino. Itsestään täytyy löytää myös negatiiviset asiat ja löytää kultainen keskitie täydellisyyden tavoittelemisen ja itsensä kehittämisen välistä. Tarkoitan, että kukaan meistä ei ole eikä tule olemaan täydellinen, mutta itseä voi silti aina parantaa. Ulkonäössä täytyy löytää tasapaino itsensä kehittämisen ja hyväksymisen väliltä hyvän itsetunnon saavuttamiseksi. Hyvä empatiakyky edesauttaa itsetuntoa suuresti. Kun ensin osaa ymmärtää muita, osaa ymmärtää myös itseään. On nykyään jo melko yleistä tietoa, että yltiömäinen kiltteys ei paranna itsetuntoa, vaan ennemminkin huonontaa. Eli hyvä empatiakyky kääntyy itseään vastaan, jos sitä käyttää liikaa. Taas täytyy löytää oma tasapaino muiden ja itsensä arvostamisen välillä ja vetää raja. Tämä juuri keksimäni ”tasapainolaki” pätee suurin piirtein kaikissa itsetuntoa parantavien ja huonontavien tekijöiden löytämisessä. Hyvää itsetuntoa rakentaessa lopputulos koostuu siis niin positiivisista kuin myös negatiivisista tekijöistä.
Hyvä itsetunto on alkujaan hyvästä kasvatuksesta, välittävistä läheisistä ja lapsuuden myönteisistä kokemuksista sekä sitkeyttä kehittävistä epäonnistumisista. Olen huomannut, että itsetunto voi kuitenkin myös muuttua ja kehittyä elämän myötä. Kaiken muun keskellä täytyy olla itselle tarpeeksi armollinen ja myötätuntoinen. Samaan aikaan täytyy kuitenkin osata pitää tarpeeksi kovaa kuria itselleen, jotta saa tehtyä esimerkiksi pakolliset työt. Kuvittelen, että mikäli rästissä olevia hommia ei saa koskaan tehtyä, rupeaa ihminen tuntemaan itsensä laiskaksi ja saamattomaksi. Tämä taas johtaa huonoon itsetuntoon. Hyvällä kurilla myös voi onnistua omissa tavoitteissa ja tehdä saavutuksia. Tällaiset kokemukset edesauttavat hyvän itsetunnon kehittymistä ja lisäävät itsevarmuutta. Itsetunto kehittyy ja kasvaa mukanasi, joten se on elämän mittainen tie.
Hyvän itsetunnon saavuttaminen ei ole kaikille kuitenkaan itsestäänselvyys. Omasta mielestäni kyse on kehityksen, ymmärtämisen, hyväksymisen ja tasapainon lisäksi kiinni myös omasta aivoituksesta. Negatiivinen ajattelumalli ”en pysty tähän” on massiivinen itsetuntoa heikentävä tekijä. Sen sijaan täytyisi ajatella positiivisesti elämän kaikissa tilanteissa ympäröivästä varjosta huolimatta. Totta kai välillä saa ja pitää olla surullinen, sillä se on osa ihmisyyttä. Mutta hyvästä itsetunnosta viestii se, etteivät isot eivätkä pienet epäonnistumiset aiheuta pintaa syvempiä haavoja.
Hyvä itsetunto on jokaisen tavoiteltava asia ja yksi suurimpia voittoja elämässä. Sen saavuttamiseen on pitkä matka, jolla vaaditaan syvää ymmärrystä omaan sisimpäänsä. Matkan suhteen ei saa kuitenkaan olla itselleen liian ankara, vaan pitää löytää tasapaino elämän monimutkaisen kudoksen välistä. Samoin kuin omat fyysiset myös psyykkiset epäkohdat on hyvä löytää ja yrittää sen myötä kehittyä. Matkalla täytyy muistaa, että täydellisyyttä ei voi koskaan saavuttaa ja se täytyy hyväksyä. Sen ja paljon muuta kuitenkin oppii vasta matkan varrella, joka vie läpi elämän.
Opiskelija 24A
