Nuorten ahdistusta ei ole vaikea ymmärtää

Nuor­ten ah­dis­tus on kas­va­nut vuo­si vuo­del­ta, min­kä huo­maa mie­len­ter­veys­ky­se­lyis­tä ja ylei­ses­ti uu­ti­sis­ta. Kaik­ki­a­han mei­tä jos­kus ah­dis­taa ja se on enem­män kuin nor­maa­lia. Ah­dis­tus kuu­luu elä­mään, mut­ta on tär­ke­ää ym­mär­tää, mis­tä saa iloa vas­ta­pai­nok­si huo­noil­le het­kil­le. Mi­nul­le esi­mer­kik­si iloa tuo­vat ur­hei­lu ja tie­tys­ti ys­tä­vät. Mie­les­tä­ni kaik­kien on vä­lil­lä hyvä poh­tia, onko omas­sa elä­mäs­sä tar­peek­si iloa tuo­via asi­oi­ta.

Ah­dis­tus­ta ai­heut­ta­vat suu­ris­sa mää­rin ulko­näkö­pai­neet, mut­ta mikä sii­hen joh­taa? Muis­tan, kuin­ka lap­se­na en vä­lit­tä­nyt mel­kein mis­tään. En vä­lit­tä­nyt käyt­tä­mis­tä­ni vaat­teis­ta saa­tik­ka sit­ten kam­pauk­ses­ta. Tun­tuu sil­tä, että lap­suus oli elä­mä­ni pa­ras­ta ai­kaa, vaik­ka vas­ta 16-vuo­ti­as olen­kin. Ny­ky­ään omas­ta ulko­näös­tä yrit­tää koko ajan teh­dä pa­rem­man, mut­ta sil­ti se ah­dis­taa päi­vit­täin. Juha Rii­hi­mäen ar­tik­ke­lis­sa “Yl­pe­äs­ti epä­täy­del­li­nen” (hs.fi 28.10.2020) Joo­nas Pe­so­nen ker­too, kuin­ka 13 vuo­den iäs­sä tun­tui sil­tä kuin hä­nen ke­hon­sa oli­si ol­lut vi­al­li­nen. Juu­ri tuos­sa iäs­sä al­kaa mur­ros­ikä mo­nil­la lap­sil­la ja sa­mal­la on tie­tys­ti eri­lai­sia ke­ho­ja. Tei­ni-ikäi­set lap­set ovat suu­rin ryh­mä kiu­saa­mi­sen suh­teen, sil­lä lap­set ke­hit­ty­vät eri tah­tia ja tes­taa­vat ra­jo­jan­sa sekä ko­to­na että kou­lus­sa. Kiu­saa­mi­nen tai pie­ni kom­men­toin­ti voi jät­tää isot ar­vet, ku­ten myös Pe­so­nen sa­noo tei­ni-iäs­sä ko­ke­mas­taan fy­si­o­te­ra­peu­tin kom­men­toin­nis­ta. Täl­lai­set ko­ke­muk­set ja ver­tai­lu mui­hin vai­kut­ta­vat suu­res­ti ah­dis­tuk­sen li­sään­ty­mi­seen nuo­ril­la. Ny­ky­ään kiu­saa­mi­nen on kui­ten­kin vie­lä suu­rem­mas­sa osas­sa, kos­ka so­si­aa­li­nen me­dia on ole­mas­sa.

So­si­aa­li­sen me­di­an vai­ku­tus ah­dis­tuk­seen on nä­ky­vis­sä ja tie­dos­sa koko Suo­mes­sa ja maa­il­mas­sa. So­men kaut­ta nä­kee pal­jon ta­pah­tu­mia, joi­den vuok­si saat­taa tul­la olo, että jää kai­kes­ta pait­si. Ku­ten jo ai­kai­sem­min sa­noin, myös ulko­näkö­pai­nei­ta tu­lee so­mes­ta to­del­la pal­jon. Vi­de­ois­sa ku­va­taan tree­nat­tu­ja ke­ho­ja ja mei­kat­tu­ja naa­mo­ja, mikä ei ole to­del­li­suut­ta. On siis help­po ym­mär­tää, että ulko­näkö­pai­nei­ta tu­lee ja ah­dis­tus li­sään­tyy. Jot­kut esi­mer­kik­si edus­kun­nas­sa ovat eh­dot­ta­neet käyt­tö­i­kien nos­ta­mis­ta so­me­a­lus­toil­la, mikä on va­ka­va muu­tos, jos se edes toi­mi­si. Itse en usko tä­män aut­ta­van pät­kän ver­taa. Sa­mal­la so­si­aa­li­nen me­dia on myös mah­ta­va op­pi­mi­sen läh­de ja aut­taa nuo­ria ke­hit­ty­mään IT-tai­dois­sa.

Ny­ky­ään on­nek­si on myös pal­jon so­me­vai­kut­ta­jia, jot­ka näyt­tä­vät to­del­lis­ta ku­vaa it­ses­tään ja nor­ma­li­soi­vat esi­mer­kik­si kai­ken­lai­sia ke­ho­ja. Pe­so­nen on myös var­mas­ti yksi heis­tä, sil­lä hän on ker­to­nut esi­mer­kik­si käyn­neis­tään uima­hal­lil­la. Pe­so­nen käy vä­lil­lä uima­hal­leis­sa, jot­ta ta­ju­aa to­del­li­suu­den ja ke­ho­jen yk­si­löl­li­syy­den. Myös muo­ti­brän­dit, ku­ten Cal­vinK­lein, ovat liit­ty­neet mu­kaan nor­ma­li­soin­tiin. Heil­lä osa mal­leis­ta on niin sa­not­tu­ja plus­ko­koi­sia mal­le­ja, jot­ka kä­ve­le­vät run­wayl­la sa­mal­la ta­val­la, kuin muut­kin mal­lit. Tämä on omas­ta mie­les­tä­ni mah­ta­va tapa li­sä­tä to­del­li­suut­ta ja sa­mal­la vä­hen­tää ah­dis­tus­ta ulko­nä­köön liit­ty­en. 

Ah­dis­tuk­ses­ta pu­hut­ta­es­sa myös tu­le­vai­suu­den am­mat­ti ja kou­lu­tus tu­le­vat mu­kaan. Jos­sain vai­hees­sa ai­kui­set al­ka­vat ky­se­le­mään, mitä aiot teh­dä iso­na. Ny­ky­ään vas­taan, että en kyl­lä tie­dä. Lap­se­na ky­sy­mys ei mi­nua huo­let­ta­nut ja vas­ta­sin, että käyn en­sin kaik­ki mah­dol­li­set kou­lut. Jäl­keen­päin aja­tel­tu­na se oli kyl­lä hyvä idea, mut­ta to­del­li­suus on eri asia. Tei­ni-iäs­sä al­kaa ta­ju­a­maan ky­sy­myk­sen va­ka­vuu­den, sil­lä mi­nä­kin olen jo lu­ki­os­sa, jon­ka jäl­keen pi­täi­si al­kaa jat­ko-opis­ke­le­maan am­mat­tia var­ten. Re­hel­li­ses­ti se ah­dis­taa hie­man, kos­ka työ on to­del­la iso osa elä­mää. Pa­rem­pi on kui­ten­kin olla tie­tä­mät­tä omaa kut­su­mus­taan jo­hon­kin am­mat­tiin nuo­res­sa iäs­sä. Kun ei tie­dä vie­lä mitä am­mat­tia ha­lu­at har­joit­taa, ei myös­kään vä­ki­sin opis­ke­le sel­lai­sia opin­to­ja tai kou­lu­ja, joi­ta et vält­tä­mät­tä va­paas­ta tah­dos­ta kä­vi­si. Tätä aja­tus­ta olen kuul­lut opet­ta­jil­ta mo­nia ker­to­ja, mikä aut­taa kyl­lä hie­man. Sil­ti mie­tin aina, että mi­ten mi­nun pi­täi­si iki­nä tie­tää, mitä am­mat­tia ha­lu­ai­sin har­joit­taa? 

On hyvä ja to­del­la tär­ke­ää py­säh­tyä miet­ti­mään, kuin­ka tär­ke­ää on löy­tää iloa ja tasa­pai­noa elä­män pai­nei­den ja eri­tyi­ses­ti ah­dis­tuk­sen vas­ta­pai­nok­si. Ah­dis­tus ulko­näös­tä, tu­le­vai­suu­des­ta ja so­si­aa­li­sen me­di­an luo­mis­ta ver­tai­lu­kult­tuu­reis­ta on nuor­ten kes­kuu­des­sa va­li­tet­ta­van yleis­tä, mut­ta ylei­nen tie­tä­mys näis­tä haas­teis­ta on kas­va­nut, ja yhä use­am­pi ym­mär­tää oman hy­vin­voin­tin­sa tär­key­den. So­si­aa­li­nen me­dia ja ulko­näkö­pai­neet tuo­vat mu­ka­naan omat vai­keu­ten­sa, mut­ta niis­tä on tul­lut myös muu­tok­sen vä­li­nei­tä, joi­den avul­la voi­daan nor­ma­li­soi­da yk­si­löl­li­syyt­tä ja li­sä­tä re­a­lis­mia elä­mään. Esi­mer­kik­si Pe­so­sen kal­tai­set so­me­vai­kut­ta­jat sekä muo­ti­brän­dit, jot­ka esit­te­le­vät kai­ken­lai­sia ke­ho­ja, voi­vat aut­taa nuo­ria nä­ke­mään, ett­ei täy­del­li­syys ole hy­vin­voin­nin mit­ta­ri. Olem­me siis kaik­ki mat­kal­la koh­ti omaa hy­vin­voin­ti­amme, as­kel ker­ral­laan. 

Opis­ke­li­ja 24B